Keskivertosuomalainen tuottaa lähes 500 kg jätettä vuodessa. Suomessa sentään suunta on paranemaan päin. Tilastokeskuksen mukaan jätteen määrä on laskenut olennaisesti vuodesta 2008, jolloin jätteenkäsittelylaitokset olivat pursuamaisillaan. Myös kierrätyksen suosio on noussut 4 % viime vuoteen nähden. Helpotuksesta ei silti voi vielä huokaista, sillä jatkuvasti lisääntyvä kulutus suhteessa jätteenkäsittelyn rajuun kuormitukseen on edelleen ratkaisua vailla oleva ongelma.

Omilla kulutustottumuksilla voidaan vaikuttaa ratkaisevasti jätteen syntymiseen. Pienetkin pyrkimykset valjastaa jätettä hyöty- ja uusiokäyttöön ovat tervetulleita, joskin vastuun painava taakka häämöttää myös yritysten käsissä. Onneksi yhä useammat ovat löytäneet hylätyistä tavaroista potentiaalisia raaka-aineita omiin tarkoitusperiinsä.

Turun vanhasta Leafin tehdasmiljööstä saaristoon, Kemiöön, premissinsä reilut puoli vuotta sitten muuttanut Kiertokulku on oivaltanut viedä kierrättämistä edemmäs. Kiertokulku käyttää nokkelasti eilispäivän hylättyjä tavaroita ja käytöstä poistettujen laitteiden osia. Erikoista tuotteiden suunnittelussa on niiden käänteentekevä matka entisestä elämästä nykysijoilleen.

Liikeideoissa ja niiden toteutuksissa on eroja yhtä paljon, kuin yrittäjissäkin. Koko homman ihanuus taitaa piilläkin siinä vapaudessa ja rajattomuudessa, jota uuden idean omaehtoinen luomistyö antaa. Eräänlaista mielen rajoittamattomuutta saattaa kuvastaa myös yritys, joka perustettiin aprillipäivänä.

John Riot lähti liikkeelle kaveriporukan ehkä vähän vähemmän vakavasti otettavasta ideasta, myydä käsinpainettuja t-paitoja verkkokaupasta käsin. Vaatimaton, mutta asiansa ajava verkkokauppa julkaistiin ja pian John Riotin porukka löysikin itsensä remontoimasta liiketiloja Turun keskustassa.

John Riotiin alkoi tulla yhteydenottoja ympäri Suomen. T-paidoista inspiroituneet ihmiset ehdottivat omia graafisia luomuksiaan osaksi John Riotin valikoimaa. Kenties myyjien ja asiakkaiden yhteisöllisyys oli suurin syy siihen, että John Riot sai kaupungin parhaan t-paitakaupan tittelin.

John Riot on keväästä lähtien ryhtynyt laajentamaan ajatusta myytävistä käsityötuotteista. Ensin ovesta astui sisään tekstiilisuunnittelijaksi valmistuva Tanita Korvenoja, joka on suunnitteli ensitöikseen Merihätä ja Bermuda Triangle paidat.

Sittemmin valikoimiin on päässyt myös huopadesigner Sirpa Sipilän tuotteita, jotka edustavat lähituotantoa parhaimmillaan, sillä kaikki käytetty huopa syntyy oman pihapiirin lampaiden villasta.

“Jos John Riot lähtisi Helsinkiin,
myytäisiin sielläkin Turku-paitoja
ihan huvin vuoksi”
Jenni Laaksonen

Jenni Laaksonen John Riotista kertookin liikkeen olevan avoin myös vastaanottamaan ideoita myytävistä tuotteista. Innokkaita käsityöntekijöitä ei myöskään käännytetä ovelta,
vaan tarkoituksena olisi löytää lisää säväyttäviä tekijöitä, joiden tuotteita myydä.

(Kuvat: irokoo)

Käsityö kaikessa yksinkertaisuudessaan ei ole aivan yhtä helppo asia ilmentää mitä luulisi. Vaikka pystymme helposti ymmärtämään käsityötuotteiden perusajatuksen, jossa on käsityöntekijä, käsin tekeminen ja valmis käsityötuote, emme todellisuudessa ymmärrä tuotteiden tekemisen ja tekijöiden omia lähtökohtia.

Kanadalainen tutkija Gloria Hickey on tarkastellut käsityötuotteiden asemaa kulutusyhteiskunnassa ja todennut muunmuassa, etteivät ihmiset aina usko käsityön sosiaaliseen statukseen. Monet eivät myöskään osaa arvioida työn hintaa, koska ovat vieraantuneet käsityötraditioista. Uniikkius toki tuo arvoa tuotteelle, mutta valitettavan usein arvostus perustuu esimerkiksi rahaan.

Vantaalainen Tuuni Design kunnioittaa töissään kotimaisen käsityön historiaa. Tuuni on vuonna 2009 perustettu yhden naisen, tekstiiliartenomi Tuija Lommin yritys. Tuuni on saanut inspiraationsa yhdestä nykyajan aliarvostetuimmasta käsityöstä, pitsistä, josta valmistuivat ihka ensimmäiset tuotteetkin. Materiaalien haaliminen tapahtuu kohtuullisen helposti; pitsisiä teoksiahan löytyy miltei jokaisen ullakolta. Tuunin kädenjälki on vinha todiste siitä, ettei lopputuloksen ole pakko olla vanhanaikainen, vaikka käytettävä materiaali olisi kuinka vanha tahansa.

Lommi on tuttu näky kierrätyskeskuksissa ja kirpputoreilla. Mukaan tarttuu vanhoja pöytäliinoja, miesten paitoja, nappeja tai tavaroita, joihin liittyy omanlaista, Tuunin kontekstiin sopivaa, historiallista tunnelmaa. Tuuni Design käyttää myös asiakkaiden omia materiaaleja, mikäli asiakas niin haluaa.

Itse luomistyö tapahtuu valmiita materiaaleja kuunnellen, etsien uusia tarkoitusperiä jo kertaalleen suunnitelluille tuotteille. Olennaisinta kuitenkin on Tuunin taito antaa vanhoille ja verkkaisille kudonnoille uusi, moderni ja arvokas ilmiasu. Sellainen, jota 1900-luvun puolivälin pitsinnyplääjät tuskin osasivat odottaa.

(Kuvat: Tuuni Design)

Kevään tulo paljastaa talven lumen alle peittyneet jäljet viime syksyltä. Kadut ovat aavistuksen törkyisiä ja tiet pahassa kunnossa roudan jäljiltä. Fillarilla ajo on töyssyistä, entäpä kulkeminen moninkertaisesti pienemmillä renkailla?

Jenkeissä kultaisella 50-luvulla surffauksesta jalostunut skeittaus valloitti jalankulkijoiden iloksi nopeasti ruuhkaiset jalkakäytävät ja aukiot. Sittemmin old-school -skeittilaudat nakattiin muotoilijoiden sorvien läpi tuloksena symmetrisempi, kapoisampi ja lyhyempi dekki, jota on helpompi hallita nopealla sykkeellä. Taidokasta ja leikkisää skeittailua unohtamatta ryhdyttiin tehostamaan myös rullaamisen ehkä ensisijaista ominaisuutta, paikasta toiseen liikkumista. Näin erään tarinan mukaan syntyi Longboarding.

Longboarding, kansanomaisemmin lonkkaus, perustuu dekin pitkulaiseen virtaviivaisuuteen ja jykevään rakenteeseen. Mitään yhtä, varsinaista pesäeroa tekevää yksityiskohtaa lonkkauksen ja skeittaamisen välille on vaikea löytää. Yksinkertaistettuna kyseessä on kaksi erilaista lajia.

Funkinfunctionin perustaja, New Yorkin Brooklynistä kotoisin oleva huonekalusuunnittelija ja -puuseppä Daniel Moyer päätti osallistua Longboard-valmistukseen hivenen maanläheisemmällä otteella valtavirtaan nähden. Moyerin oman huonekalupraktiikan ylijäämämateriaaleista hän suunnitteli uudenlaista lähtökohtaa dekkien toiminnallisuuden ja laadun suhteen. Kuten Moyer itse sanoo, tuotteet ovat taidetta sataprosenttisesti pelastetuista, paikallisista ja laadukkaista jämämateriaaleista.

“I made my first longboard in 1979
out of plywood veneer and fiberglass.
It was strangely bouncy and
some fat kid jumped up and down
on it until it broke. The next one
I made was solid oak.”
Daniel Moyer

Paluu longboardien 60-luvun old-school designiin massiivipuisin osasin on ollut Moyerin uralla vahvasti huomioitu taidonnäyte aasialaisvaikutteisten huonekalujensa lisäksi. Moyer on tuotteineen valittu 7.-9.5. pidettävään BKLYN DESIGNS -tapahtumaan, jossa on esillä Brooklynin huomionarvoisimpia nykymuotoilun huipputekijöitä.

(Kuvat: Funkinfunction)

Saaristomeren rannalla käpristelevät männyt piirtävät ilmaan yksilöllisiä muotoja. Saadakseen ravinteita ne ulottavat ketterästi lonkeromaiset juurensa lämpimien kallioiden uomiin. Saaristomaisema on yksi suomalaisuuden klassisista perikuvista, joka on inspiroinut lukuisia muotoilijoita. Maiseman struktuurista on liki mahdotonta löytää suoria linjoja, sen sijaan symmetriaa ei ole vaikeaa havaita.

Kustavin saaristomaisemasta vuosien ammattitaidolla luovinut Regatta Design, tunnetummin Kustavin Puu Oy, lanseerasi kesällä Fregatti -huonekalumallistonsa. Mallisto pohjautuu suunnittelija Jenni Muurin visualisoimiin ruokapöytä- ja tuolimalleihin, sekä Matti Myllyniemen vielä julkaisemattomaan sänkymalliin.

Fregatin nojatuoli huokuu virtaviivaisuutta, rentoa ryhdikkyyttä ja tunnelmaa, joka on aistittavissa vain kokeilemalla. Harvoin pelkkää istumista voi väittää kokemukselliseksi, mutta Fregatin nojatuolin suhteen voidaan surutta väittää uuden klassikon syntyneen.

Regatta Design kunnioittaa uuden mallistonsa tyylillä Suomalaisen funktionalismin historiaa. Tämän päivän muotoilutuotteen siitä tekee sen loungemainen olemus. Fregatin nojatuoli on ajattoman esineen tyylipuhdas suoritus.

Tyylipuhtautta edustavat myös tuotteissa käytetyt tuotantomenetelmät ja yrityksen omavaraisuuden laajuus. Kustavin Puu käyttää tuotteissaan ainoastaan ympäristöystävällisiä raaka-aineita, vesiohenteisia ja biologisesti hajoavia petsejä, lakkoja sekä liimoja. Tuotantotilat lämmitetään puhtaalla puuenergialla ja jätevedet puhdistetaan bioekologisella menetelmällä. Vastaavalla hienolla esimerkillä voidaan edesauttaa Saaristomaiseman klassisuuden säilymistä vielä seuraavillekin sukupolville.

(Kuvat: irokoo ja Kustavin Puu)