Keskivertosuomalainen tuottaa lähes 500 kg jätettä vuodessa. Suomessa sentään suunta on paranemaan päin. Tilastokeskuksen mukaan jätteen määrä on laskenut olennaisesti vuodesta 2008, jolloin jätteenkäsittelylaitokset olivat pursuamaisillaan. Myös kierrätyksen suosio on noussut 4 % viime vuoteen nähden. Helpotuksesta ei silti voi vielä huokaista, sillä jatkuvasti lisääntyvä kulutus suhteessa jätteenkäsittelyn rajuun kuormitukseen on edelleen ratkaisua vailla oleva ongelma.

Omilla kulutustottumuksilla voidaan vaikuttaa ratkaisevasti jätteen syntymiseen. Pienetkin pyrkimykset valjastaa jätettä hyöty- ja uusiokäyttöön ovat tervetulleita, joskin vastuun painava taakka häämöttää myös yritysten käsissä. Onneksi yhä useammat ovat löytäneet hylätyistä tavaroista potentiaalisia raaka-aineita omiin tarkoitusperiinsä.

Turun vanhasta Leafin tehdasmiljööstä saaristoon, Kemiöön, premissinsä reilut puoli vuotta sitten muuttanut Kiertokulku on oivaltanut viedä kierrättämistä edemmäs. Kiertokulku käyttää nokkelasti eilispäivän hylättyjä tavaroita ja käytöstä poistettujen laitteiden osia. Erikoista tuotteiden suunnittelussa on niiden käänteentekevä matka entisestä elämästä nykysijoilleen.

Käsityö kaikessa yksinkertaisuudessaan ei ole aivan yhtä helppo asia ilmentää mitä luulisi. Vaikka pystymme helposti ymmärtämään käsityötuotteiden perusajatuksen, jossa on käsityöntekijä, käsin tekeminen ja valmis käsityötuote, emme todellisuudessa ymmärrä tuotteiden tekemisen ja tekijöiden omia lähtökohtia.

Kanadalainen tutkija Gloria Hickey on tarkastellut käsityötuotteiden asemaa kulutusyhteiskunnassa ja todennut muunmuassa, etteivät ihmiset aina usko käsityön sosiaaliseen statukseen. Monet eivät myöskään osaa arvioida työn hintaa, koska ovat vieraantuneet käsityötraditioista. Uniikkius toki tuo arvoa tuotteelle, mutta valitettavan usein arvostus perustuu esimerkiksi rahaan.

Vantaalainen Tuuni Design kunnioittaa töissään kotimaisen käsityön historiaa. Tuuni on vuonna 2009 perustettu yhden naisen, tekstiiliartenomi Tuija Lommin yritys. Tuuni on saanut inspiraationsa yhdestä nykyajan aliarvostetuimmasta käsityöstä, pitsistä, josta valmistuivat ihka ensimmäiset tuotteetkin. Materiaalien haaliminen tapahtuu kohtuullisen helposti; pitsisiä teoksiahan löytyy miltei jokaisen ullakolta. Tuunin kädenjälki on vinha todiste siitä, ettei lopputuloksen ole pakko olla vanhanaikainen, vaikka käytettävä materiaali olisi kuinka vanha tahansa.

Lommi on tuttu näky kierrätyskeskuksissa ja kirpputoreilla. Mukaan tarttuu vanhoja pöytäliinoja, miesten paitoja, nappeja tai tavaroita, joihin liittyy omanlaista, Tuunin kontekstiin sopivaa, historiallista tunnelmaa. Tuuni Design käyttää myös asiakkaiden omia materiaaleja, mikäli asiakas niin haluaa.

Itse luomistyö tapahtuu valmiita materiaaleja kuunnellen, etsien uusia tarkoitusperiä jo kertaalleen suunnitelluille tuotteille. Olennaisinta kuitenkin on Tuunin taito antaa vanhoille ja verkkaisille kudonnoille uusi, moderni ja arvokas ilmiasu. Sellainen, jota 1900-luvun puolivälin pitsinnyplääjät tuskin osasivat odottaa.

(Kuvat: Tuuni Design)

Voiko mausteista saada tyylikkäitä? Pienet ja identtiset maustepurkit erottaa toisistaan vain niiden paikkasidonnaisuuksilla, sillä kokkaaminen on vakavaa ja nopeaeleistä puuhaa! Etikettejä ei ehdi, eikä oikein tahdo nähdä. Trendejä eri mausteiden käytössä toki esiintyy jo vuodenaikojen vaihtelun ansiosta, mutta minkälaisia ovat ne mausteet, jotka tosiasiallisesti maustavat suomalaisten ruoat?

Usein helposti antaa itselleen luvan käyttää aina tuttuja ja turvallisia mausteita tai mausteseoksia, joiden avulla tietää aina lähes täsmälleen minkä makuista ruokaa suuhunsa lopulta laittaa. Jostain syystä koemme, että arjen pienten asioiden muuttaminen olisi jollain tavalla hirvittävän haasteellista ja kallista. Vaikka porkkanana olisivat niinkin järjelliset perusteet kuin lähituotanto, ympäristölliset ja eettiset arvot, terveellinen ruokavalio – niin ei.

Esimerkiksi luomutuotteiden osuus kotimaamme kokonaismarkkinoista vuonna 2007 oli vain 0,4-4 %. Vaikka luku on näinkin pieni, se ei välttämättä puhu juurikaan suomalaisten kuluttajien arvomaailman puolesta, vaan tavastamme tehdä asioita tottumallamme tavalla.

Helsinkiläinen Ethic Design Oy lanseerasi nimensä mukaisen eettisen FT2N -designtuoteryhmän vuonna 2007. Tuoteryhmä sisältää sopivan otoksen erilaisia luomumausteita, -teetä ja -sokereita.

FT2N:n tuotteiden ainoa valtti ei ole Luomu- saati edes Reilun Kaupan lätkä tyylikkään lasipurkin kyljessä. Toisin kuin yleisimmissä mausteissa ja mausteseoksissa, pääosin Sri Lankassa tuotetuissa FT2N-mausteissa ovat säilyneet autenttiset aromit ja syvät värit. Tässä tapauksessa voidaankin ajatella, että luomutuote on tae myös paremmasta laadusta.

(Kuvat: FT2N)

Tuotteiden elinkaaren ekologisuuden mittaamiseksi on kehitetty erilaisia keinoja, joista tunnetuin on 90-luvulla kehitetty MIPS-menetelmä (Material Input per Service unit). MIPS-menetelmä mittaa tuotteen tai palvelun käyttämien materiaalipanosten summaa eli ekotehokkuutta sen koko elinkaaren ajalta. Se on kehitetty ennen kaikkea siksi, ettei ekotehokkuus käsitteenä kansainvälisissä kokouksissa tuottaisi vain epämääräistä ja näennäistä puuhastelua. Kun otetaan huomioon kuinka laajaa ja monimuotoista yritystoiminta koko maailmassa on, saavutaan pakostikin siihen lopputulemaan, että kestävää kehitystä saavutetaan kaupankäynnillä tai sitä ei saavuteta lainkaan.

Selvästi kestävän kehityksen kannalla on Ekobo – ranskalainen yritys, jonka varsinaiset työntekijät sijaitsevat Vietnamissa omissa pienissä kylissään. Ekobon perustaja, sittemin Ranskaan muuttanut Bruno Louis, syntyi Saigonissa, jossa hänen isänsä työskenteli Unicefilla. Matkustelu ja eri kulttuureihin tutustuminen teki Bruno Louis’sta uteliaan ja avarakatseisen. Liikeideallaan hän ilmentää kunnioitustaan vähempiosaisille ja heidän muinaisten käsityötaitojensa vaalimiselle.

Ekobo työllistää yli 100 Vietnamilaista perhettä. Palkan suuruudesta ja työolosuhteiden laadusta ollaan äärimmäisen tarkkoja, jotta ne noudattaisivat reilua periaatetta.

Sen sijaan, että tuotteet brändättäisiin länsimaiseksi innovaatioksi ja vähäteltäisiin alkuperämaan tuotannon elintärkeää roolia, Ekobo on ylpeä tuotteidensa juurista. Tuotteet valmistetaan bambusta täysin käsityönä menetelmällä, jota paikalliset ovat käyttäneet vuosisatojen ajan.

Aasian maissa bambua on hyödynnetty sellaisenaan rakentamiseen, mutta bambukuidusta on yhtäläisesti valmistettu vaatteita ja jopa kahvinsuodattimia. Bambun hyödyntämisen ekologisuus piilee sen kasvunopeudessa, joka tietyillä lajikkeilla on jopa metri päivässä. Tämän lisäksi bambu on myös biohajoava materiaali. Käärittynä kierrätettäviin pakkauksiin, Ekobo takaa tuotteillaan kokonaisvaltaisesti eettisen designvaihtoehdon.

(Kuvat: Ekobon pressikuvia)

Saaristomeren rannalla käpristelevät männyt piirtävät ilmaan yksilöllisiä muotoja. Saadakseen ravinteita ne ulottavat ketterästi lonkeromaiset juurensa lämpimien kallioiden uomiin. Saaristomaisema on yksi suomalaisuuden klassisista perikuvista, joka on inspiroinut lukuisia muotoilijoita. Maiseman struktuurista on liki mahdotonta löytää suoria linjoja, sen sijaan symmetriaa ei ole vaikeaa havaita.

Kustavin saaristomaisemasta vuosien ammattitaidolla luovinut Regatta Design, tunnetummin Kustavin Puu Oy, lanseerasi kesällä Fregatti -huonekalumallistonsa. Mallisto pohjautuu suunnittelija Jenni Muurin visualisoimiin ruokapöytä- ja tuolimalleihin, sekä Matti Myllyniemen vielä julkaisemattomaan sänkymalliin.

Fregatin nojatuoli huokuu virtaviivaisuutta, rentoa ryhdikkyyttä ja tunnelmaa, joka on aistittavissa vain kokeilemalla. Harvoin pelkkää istumista voi väittää kokemukselliseksi, mutta Fregatin nojatuolin suhteen voidaan surutta väittää uuden klassikon syntyneen.

Regatta Design kunnioittaa uuden mallistonsa tyylillä Suomalaisen funktionalismin historiaa. Tämän päivän muotoilutuotteen siitä tekee sen loungemainen olemus. Fregatin nojatuoli on ajattoman esineen tyylipuhdas suoritus.

Tyylipuhtautta edustavat myös tuotteissa käytetyt tuotantomenetelmät ja yrityksen omavaraisuuden laajuus. Kustavin Puu käyttää tuotteissaan ainoastaan ympäristöystävällisiä raaka-aineita, vesiohenteisia ja biologisesti hajoavia petsejä, lakkoja sekä liimoja. Tuotantotilat lämmitetään puhtaalla puuenergialla ja jätevedet puhdistetaan bioekologisella menetelmällä. Vastaavalla hienolla esimerkillä voidaan edesauttaa Saaristomaiseman klassisuuden säilymistä vielä seuraavillekin sukupolville.

(Kuvat: irokoo ja Kustavin Puu)