Väitetään, että huovutettu villa on ihmisen vanhimpia vaatetuksessa käytettyjä materiaaleja. Villa on tekstiilikuiduista ainoa, joka huopuu, eikä huovan tuottamiseen tarvita lainkaan haitallisia aineita. Villaa on käytetty vuosisatojen ajan eri puolilla maapalloa, mutta japanilainen suunnittelija Aika Urata matkusti Suomeen asti löytääkseen ammatillisen intohimonsa.

Aika Felt Works on Rovaniemellä toimiva muotoilualan yritys. Sen keskeisenä inspiraation lähteenä on huovutettu villa, josta muodostuu taitavasti monenlaisia käyttöesineitä aamutohveleista laukkuihin.

Aika Felt Worksin tuotteissa näkyy selkeästi skandinaavinen suoraviivaisuus, joka tarkemmin ajateltuna on kovin yhteneväistä modernin japanilaisen muotoilun kanssa. Näin ollen ei ole mitenkään yllättävää, että tekijä on mieltynyt nykyiseen ympäristöönsä. Uratan molemmat kotimaat kuitenkin vilisevät tuotteissa nokkelina viittauksina. Folding- ja Osampo-laukuille ominaista on origamimainen taitettavuus, kun taas aamutossujen jalkapohjiin on sisällytetty käsinpainettu resepti lihakeittoon.

Aika Urata on kerryttänyt ammattitaitoaan kalustesuunnitteluassistenttina valmistuttuaan Kyoto City University of Arts:ista, kunnes muutti Rovaniemelle opiskelemaan Lapin Yliopistoon vuonna 2001. Vuonna 2005 Aika Urata oli ehtinyt perustaa jo oman suunnittelutoimiston. Aika Felt Works -tuotteiden lisäksi Urata etsii uusia muotoja ja materiaaleja taideartikkeleidensa kautta. Teoksillaan Urata on saanut mm. kunniamaininnan kansainvälisessä Nagoya Design DO! -kilpailussa kantaaottavalla työllään vuonna 2004.

(Kuvat: Aika Felt Works)

Jos joidenkin materiaalien kontrastit tuntuvat miellyttävän silmää, huovutettu villa ja reissussa rähjääntynyt nahka tosissaan naulitsevat katseen. Vaikka visuaalisesti nuo kaksi asiaa ovat toisinaan toistensa vastakohtia, villan tapaan myös nahka on materiaalina vahvaa, kovaa ja samanaikaisesti pehmeää. Samalla tavalla kummallekin materiaalille on tyypillistä tietynlainen herkkyys niiden suhteesta veteen. Tässä mielessä noiden kahden kankaan yhteensulautuvan kaunis kontrasti toisiinsa on hienosti selitetty.

Täydellistä mac-sleeveä haeskellessani, oli turvauduttava Atlantin toiselle puolen. Minneapoliksesta kotoisin oleva Byrd & Belle on oivaltanut vastakohtien vetovoimaisuuden ja sisällyttänyt ne ekologisten menettelytapojen kuviin ja kansiin.

Niin ikään myös Angie Davis – entinen sisustussuunnittelija, nykyinen muotoilija-käsityöläinen, kasvot Byrd & Bellen takana – hyödyntää tuotteidensa nahkaisat osat vanhoista autojen turvavöistä. Sen sijaan huopamateriaali on lähituotantoa ja vapaata ympäristöä kuormittavista kemikaaleista sekä osittain kierrätettyä. Tämän lisäksi Byrd & Belle kiinnittää erityistä huomiota tuotteidensa toimituksiin pakkauksissaan sekä rahtivalinnoissaan.

Ne, joita Apple-vouhotus alkaa kyllästyttää voivat huokaista, sillä Byrd & Belle -tuotteita saa myös pc-käyttäjille. Loput voivat vain äimistellä, kuinka taitavasti iPodin tai MacBookin voikaan sujauttaa sen täydelliseen soppeen ja hämmästyä, kuinka kaksi toisistaan niin poikkeavaa materiaalia voikaan olla yhtä eduksi harjatun alumiinin rinnalla.

Ristiriitaisinta tässä on onnellisuuden ja turhamaisuuden pilkallinen irvistys, kun yhtäkkiä tahtoisi ulkoiluttaa enemmänkin asustettua tietokonettaan.

Kuvat: Byrd & Belle

Vaikka monesti voisi syyttää puolueellisuudesta kertoillessaan tuttaviensa tuotoksista, voi mielestäni tässä tapauksessa tuotokset puhua puolestaan ilman mitään tarpeellisia väliintuloja.

Saana ja Olli ovat muotoilun opiskelijoita, tekstiilisuunnittelijoita – ja pariskunta. Tuon voimakaksikon tuotoksissa näkemykset kietoutuvat hienostuneesti yhteen. Vaikka tuotteet edustavat selkeästi mietittyä ja yhtenäistä linjaa, niistä voi silti havaita kummankin tekijän omat tyylilliset viehtymykset. Ollin visuaalisesti teknisemmät ja Saanan viehkeän pehmeät ja pelkistetymmät viitteet sekoittavat tuotteista juuri sopivan monisyisiä, joista katsoja löytää joka kerta lisää yksityiskohtia. Työn jälki ikään kuin vihjaa taustalla häärivästä suuremmastakin tuotantokoneistosta ja siitä syystä onkin lähes ilmiömäistä, että tuotokset ovat vain kahden ihmisen käsialaa.

Saanan ja Ollin tuotteiden synty alkaa tarkoin valituista kierrätyskankaista, joihin pari suunnittelee käsin painettavat kuosit. Suunnittelutyö on ilmeisen konkreettista, johon inspiraatiot syttyvät luonnon keskuudessa – jopa askeettisissa oloissa. Ollin tapa nähdä asioiden lävitse, pöyritellä, kieputella ja muovailla asioita mielessään kiteytyy selkeästi heidän töissään. Saanalle taas ominaista on kyky käsitellä materiaaleja ihailtavan täsmällisesti ja sujuvasti sekä jalostaa niille ennennäkemättömiä ulottuvuuksia. Onpa kuultu myös Ollin sanovan, ettei hän itsekään tiedä, miten Saana saa tehtyä luomuksista sellaisia kuin ne hänen käsistään lähtevät.

Tuotemerkkinä Saana ja Olli on profiloitu heille hyvin ominaiseen tapaan. Tuotteissa ja niiden ulosannissa näkyy selkeästi kaksikon maanläheinen elämäntapa, eikä suotta, sillä hellävarainen lähestyminen kohti muotoilun maailmaa on poikinut työparille jos jonkinlaista iloista yllätystä. Ensimmäisenä toimintavuotenaan 2009 Saana ja Olli valittiin vuoden parhaaksi Nuori-Yrittäjyys -yritykseksi. Tämän lisäksi nuoret muotoilijat voi löytää Habitare 09-messuilta.

Nousujohteista kehitystä on ilo seurata läheltä, eikä ole lainkaan liioiteltua ajatella, että näistä kahdesta kuullaan vielä taatusti muuallakin kuin Suomessa.

(Kuvat: Unto Rautio ja Lasse Andersson)

Torstaipäivästä huolimatta ajattelin käsitellä Freitagia.
Löysin Freitagin alunperin Fiskarsin Ruukista muutama vuosi takaperin ja siitä asti Freitagin tuotteet ovat kulkeneet mukana aivosopukoissani miellyttävinä ärsykkeinä. Ihastuin suunnattomasti Freitagin tapaan ajatella ja toimia, mutta ennen kaikkea siihen, mitä noiden kahden asian yhdistelmästä voi saada aikaan!

Freitagin on perustanut sveitsiläiset graafikkoveljekset Markus ja Daniel Freitag vuonna -93, tarkoituksenaan luoda Zürichin säiden armoilla pyöräileville veljeksille kestävän ja vettä läpäisemättömän laukun, jossa voi turvallisesti kuljettaa luonnoksia. Iloisen värisistä rekoista inspiroituneina, veljekset keksivät käyttää kangasmateriaalinaan pressukangasta. Kantohihnoiksi soveltui käytetyt autojen turvavyöt, kun taas vanhoista polkupyörän sisäkumeista muotoutui laukkujen reunustelu.

Omiin tarpeisiin kehitelty Messenger-niminen laukku villiinnytti muutkin ihmiset ja tällä hetkellä Freitagin tuotteita myydään yli 300:ssa liikkeessä ympäri maailman. Tuotevalikoima on laajentunut laukuista yli neljäänkymmeneen muuhunkin käyttöesineeseen jalkapalloista nyrkkeilysäkkeihin, keskittyen kuitenkin pääsasiallisesti eri käyttötarkoituksiin soveltuviin laukkuihin.

Freitag on tuotteena yllätyksellinen. Profiilia nostattaa huimasti huonosti hävitettävien tarvikkeiden oivalluksellinen uudelleenhyödyntäminen. Käytettäessä erilaisten rekkojen pressuja mahdollistetaan jokaisen tuotteen uniikkius, sillä kahta täsmälleen samanlaista tuotetta on lähes mahdotonta luoda. Tässä tilanteessa tuotteiden ostaminenkin tapahtuu aina tuotekohtaisesti. Hienon hienot kankaiden sävyerot, säiden ja olosuhteiden luomat kulumat ja hiertymät luovat jokainen erikseen tietyn tunteen ostajalle. Intuitio on tärkein peruste löytääkseen juuri sen ‘minulle tarkoitetun’ esineen.

Freitagin tuotteissa jännittävintä ei ole ainoastaan laukkujen ulkonäkö, vaan viehättävyys piilee kokonaisuudessa, jota kukaan ei voi täydellisesti ymmärtää ennen kuin on pitänyt Freitagia käsissään. Freitagin tuotteet ovat jämäköitä ja tavanomaisia laukkuja painavampia. Tämä johtuu materiaalien paksusta laadusta ja kestävästä yhdistelmästä.

Kangas ei ainoastaan ole kummallisen nahkuraisen tuntuinen vaan se myös tuoksuu. Pressukangas tuoksuu itsessään jo hieman pistävälle teollisuuskankaalle, mutta kangas, jonka alla on kuljetettu mitä merkillisimpiä tavaroita tuhansia ja taas tuhansia kilometrejä ympäri maailman, antaa paljon muutakin kuin pelkän teollistuneen maailman tuoksun.

(Kuvat: Freitag)