Avaa viikon aikataulu tästä!

Kaupan alan globalisaatio on tuonut järjestäen kaiken mahdollisen ostettavan jokaisen käden ulottuville. Kansainvälistyneen liiketoiminnan perusajatukset ovat jokaiselle selvät. Valuuttakurssit, tuotantovolyymit ja tuloerot esimerkiksi kolmansien maiden ja länsimaiden välillä tuovat väistämättä reipasta voittoa vähempiosaisten selkänahkojen kustannuksella, mutta hei, niinhän tämä maailma toimii.

Niin kauan kun kuluttajat saavat ummistaa silmänsä ja olla onnellisen tietämättömiä taustalla vallitsevista olosuhteista, toiminta on pelkästään hyvää ja kaikille osapuolille reilua. Nyt kun asiakkaitakin on alkanut kiinnostaa tuotteiden alkuperä, niiden tuotanto-olosuhteet ja myyjäosapuolten luotettavuus yleensä, on monella saattanutkin mennä sormi suuhun. Olemmekin siirtyneet aikaan, jossa vapaa kauppa kulkee vihdoin – ainakin lähestulkoon – käsi kädessä vapaan informaation kanssa.

Toki on lukuisia yrityksiä, joiden toiminta kantaa vastuunsa niin ympäristöstä kuin eettisyydestäkin. Yksi niistä on vuonna 2009 perustettu Helsinkiläinen designyritys Mifuko.

Mifuko koostuu kahdesta muotoilijasta, Minna Impiöstä ja Mari Martikaisesta, joiden päämääränä oli työllistää kenialaisia käsityöläisiä ja vaihtaa ajatuksia kahden hyvin erilaisen käsityötradition välillä. Minnan asuessa Nairobissa ja Marin Helsingissä, jatkuva yhteydenpito eri maiden välillä käy mutkattomasti. Suomalainen muotoilijakaksikko suunnittelee tuotteet, jotka valmistetaan pääosin kierrätysmateriaaleista kenialaisissa reilun kaupan työpajoissa.

Arvokkaiden paikallisten käsityötekniikoiden jatkuvuuden varmistamisen lisäksi Mifuko työllistää liikuntarajotteisia, HIV-positiivisia ja vammaisia käsityöntekijöitä. Jokainen käsityöntekijä tekee työtä omien kykyjensä ja mahdollisuuksiensa mukaan. Rahallisen palkan lisäksi käsityöntekijät saavat vastapalkkioksi myös kodinomaista huolenpitoa.

Parhaillaan Mifuko on mukana Turun Kulma Design Shopissa, joka on osana Turku Euroopan Kulttuuripääkaupunki 2011 -hanketta. Mifukon löytää myös reilun kahden viikon päästä järjestettävästä Kierrätystehdas -tapahtumasta. Näiden lisäksi Mifuko on valittu tekstiilitaiteilijoina ARS 11 -näyttelyyn Kouvolan taidemuseoon.

(Kuvat: Mifuko)

Voiko mausteista saada tyylikkäitä? Pienet ja identtiset maustepurkit erottaa toisistaan vain niiden paikkasidonnaisuuksilla, sillä kokkaaminen on vakavaa ja nopeaeleistä puuhaa! Etikettejä ei ehdi, eikä oikein tahdo nähdä. Trendejä eri mausteiden käytössä toki esiintyy jo vuodenaikojen vaihtelun ansiosta, mutta minkälaisia ovat ne mausteet, jotka tosiasiallisesti maustavat suomalaisten ruoat?

Usein helposti antaa itselleen luvan käyttää aina tuttuja ja turvallisia mausteita tai mausteseoksia, joiden avulla tietää aina lähes täsmälleen minkä makuista ruokaa suuhunsa lopulta laittaa. Jostain syystä koemme, että arjen pienten asioiden muuttaminen olisi jollain tavalla hirvittävän haasteellista ja kallista. Vaikka porkkanana olisivat niinkin järjelliset perusteet kuin lähituotanto, ympäristölliset ja eettiset arvot, terveellinen ruokavalio – niin ei.

Esimerkiksi luomutuotteiden osuus kotimaamme kokonaismarkkinoista vuonna 2007 oli vain 0,4-4 %. Vaikka luku on näinkin pieni, se ei välttämättä puhu juurikaan suomalaisten kuluttajien arvomaailman puolesta, vaan tavastamme tehdä asioita tottumallamme tavalla.

Helsinkiläinen Ethic Design Oy lanseerasi nimensä mukaisen eettisen FT2N -designtuoteryhmän vuonna 2007. Tuoteryhmä sisältää sopivan otoksen erilaisia luomumausteita, -teetä ja -sokereita.

FT2N:n tuotteiden ainoa valtti ei ole Luomu- saati edes Reilun Kaupan lätkä tyylikkään lasipurkin kyljessä. Toisin kuin yleisimmissä mausteissa ja mausteseoksissa, pääosin Sri Lankassa tuotetuissa FT2N-mausteissa ovat säilyneet autenttiset aromit ja syvät värit. Tässä tapauksessa voidaankin ajatella, että luomutuote on tae myös paremmasta laadusta.

(Kuvat: FT2N)

Tuotteiden elinkaaren ekologisuuden mittaamiseksi on kehitetty erilaisia keinoja, joista tunnetuin on 90-luvulla kehitetty MIPS-menetelmä (Material Input per Service unit). MIPS-menetelmä mittaa tuotteen tai palvelun käyttämien materiaalipanosten summaa eli ekotehokkuutta sen koko elinkaaren ajalta. Se on kehitetty ennen kaikkea siksi, ettei ekotehokkuus käsitteenä kansainvälisissä kokouksissa tuottaisi vain epämääräistä ja näennäistä puuhastelua. Kun otetaan huomioon kuinka laajaa ja monimuotoista yritystoiminta koko maailmassa on, saavutaan pakostikin siihen lopputulemaan, että kestävää kehitystä saavutetaan kaupankäynnillä tai sitä ei saavuteta lainkaan.

Selvästi kestävän kehityksen kannalla on Ekobo – ranskalainen yritys, jonka varsinaiset työntekijät sijaitsevat Vietnamissa omissa pienissä kylissään. Ekobon perustaja, sittemin Ranskaan muuttanut Bruno Louis, syntyi Saigonissa, jossa hänen isänsä työskenteli Unicefilla. Matkustelu ja eri kulttuureihin tutustuminen teki Bruno Louis’sta uteliaan ja avarakatseisen. Liikeideallaan hän ilmentää kunnioitustaan vähempiosaisille ja heidän muinaisten käsityötaitojensa vaalimiselle.

Ekobo työllistää yli 100 Vietnamilaista perhettä. Palkan suuruudesta ja työolosuhteiden laadusta ollaan äärimmäisen tarkkoja, jotta ne noudattaisivat reilua periaatetta.

Sen sijaan, että tuotteet brändättäisiin länsimaiseksi innovaatioksi ja vähäteltäisiin alkuperämaan tuotannon elintärkeää roolia, Ekobo on ylpeä tuotteidensa juurista. Tuotteet valmistetaan bambusta täysin käsityönä menetelmällä, jota paikalliset ovat käyttäneet vuosisatojen ajan.

Aasian maissa bambua on hyödynnetty sellaisenaan rakentamiseen, mutta bambukuidusta on yhtäläisesti valmistettu vaatteita ja jopa kahvinsuodattimia. Bambun hyödyntämisen ekologisuus piilee sen kasvunopeudessa, joka tietyillä lajikkeilla on jopa metri päivässä. Tämän lisäksi bambu on myös biohajoava materiaali. Käärittynä kierrätettäviin pakkauksiin, Ekobo takaa tuotteillaan kokonaisvaltaisesti eettisen designvaihtoehdon.

(Kuvat: Ekobon pressikuvia)

Saaristomeren rannalla käpristelevät männyt piirtävät ilmaan yksilöllisiä muotoja. Saadakseen ravinteita ne ulottavat ketterästi lonkeromaiset juurensa lämpimien kallioiden uomiin. Saaristomaisema on yksi suomalaisuuden klassisista perikuvista, joka on inspiroinut lukuisia muotoilijoita. Maiseman struktuurista on liki mahdotonta löytää suoria linjoja, sen sijaan symmetriaa ei ole vaikeaa havaita.

Kustavin saaristomaisemasta vuosien ammattitaidolla luovinut Regatta Design, tunnetummin Kustavin Puu Oy, lanseerasi kesällä Fregatti -huonekalumallistonsa. Mallisto pohjautuu suunnittelija Jenni Muurin visualisoimiin ruokapöytä- ja tuolimalleihin, sekä Matti Myllyniemen vielä julkaisemattomaan sänkymalliin.

Fregatin nojatuoli huokuu virtaviivaisuutta, rentoa ryhdikkyyttä ja tunnelmaa, joka on aistittavissa vain kokeilemalla. Harvoin pelkkää istumista voi väittää kokemukselliseksi, mutta Fregatin nojatuolin suhteen voidaan surutta väittää uuden klassikon syntyneen.

Regatta Design kunnioittaa uuden mallistonsa tyylillä Suomalaisen funktionalismin historiaa. Tämän päivän muotoilutuotteen siitä tekee sen loungemainen olemus. Fregatin nojatuoli on ajattoman esineen tyylipuhdas suoritus.

Tyylipuhtautta edustavat myös tuotteissa käytetyt tuotantomenetelmät ja yrityksen omavaraisuuden laajuus. Kustavin Puu käyttää tuotteissaan ainoastaan ympäristöystävällisiä raaka-aineita, vesiohenteisia ja biologisesti hajoavia petsejä, lakkoja sekä liimoja. Tuotantotilat lämmitetään puhtaalla puuenergialla ja jätevedet puhdistetaan bioekologisella menetelmällä. Vastaavalla hienolla esimerkillä voidaan edesauttaa Saaristomaiseman klassisuuden säilymistä vielä seuraavillekin sukupolville.

(Kuvat: irokoo ja Kustavin Puu)